20150911

Kerran elämässä

On olemassa teoksia, jotka jokainen kuorolainen haluaisi päästä tekemään. Ja jotka tulevat vastaan kerran elämässä, jos silloinkaan. Kolme vuotta sitten olin äitiyslomalla myös filharmonisesta sillä Muusikko oli silloinkin töissä iltaisin enkä halunnut jättää vauvaa esim. mummille että pääsisin harjoituksiin. Kunnes törmäsin stemmavastaavaan joka löi pöytään sen juuri oikean kortin: Mozartin Requiem. Aika usen lähdin harjoituksista kesken pois ja tehtiin eteisessä läpystä vaihto kun Muusikko lähti keikalle mutta hetkeäkään ei ole kaduttanut. Koska Mozartin Requiem.

Mozartin jälkeen oli edelleen hankala päästä harjoituksin eikä harjoiteltava teoskaan kuulunut kerran elämässä -kategoriaan. Mutta. Kuinka usein pääsee samalle lavalle Jorma Hynnisen kanssa? No sen kerran, jos sitäkään.

Kukaan tuskin yllättyy kun kerron,että nyt, kun olen äitiyslomalla on vuorossa jälleen yksi mestariteos. Bachin Johannes-passio on suunnaton järkäle, jota ei vain voi jättää väliin. Ei vaan voi. 200 sivua täyttä tavaraa sieltä ei-todellakaan-helpoimmasta päästä. Harjoitukset alkoivat heti elokuussa mutta en tietenkään vietä perjantai-iltojani konservatoriolla vaan kotona imettämässä vaihtamassa vaippaa kiukuttelemassa nauttimassa vauva-arjen ihanuudesta. Oppirahat on kuitenkin maksettu ja poikkeuslupa tammikuussa aloittamiseen saatu.

En vielä tarkistanut, koska pääsiäinen on, mutta toivottavasti ei kauhean aikaisin. Koska Bach.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti