Kolme erittäin flunssaista sairauslomapäivää takana. Enough is enough. Vaikka päivät (pelkät päivät, illat piti jaksaa ihan samalla tavalla kuin "normaalistikin") menivätkin enemmän tai vähemmän koomassa sohvalla niin oli niissä jotain hyvääkin:
- lapsen huoneen matto on viittä vaille valmis (ja kädessä vesikellot, virkkaminen on rankka laji)
- lajittelin lapsen kastepäivän valokuvat (joku ehkä laittaa ne joskus albumiin asti... ehkä)
- lapsen tulevat synttärit on jo melkein suunniteltu (nehän on jo neljän kuukauden kuluttua)
- boksilla oli monta enemmän tai vähemmän huonoa leffaa (ei ole enää) ja monnnta tuntia Mozartia, Beethovenia ja Sallista (nyt vasta katsoin Kullervon ja olen Maria Ylipää -hehkutuksineni auttamattomasti myöhässä)
- joka päivä sai herkkuja (kun osasi vaatia/jaksoi raahautua päiväkodilta sen 200 metriä eteenpäin Lidlin korvapuustien luo)
Ehkä jaksan juuri ja juuri yhden rauhallisen työpäivän.
-(Vähintään) yksi onnellisuutta tuottava asia päivässä, sadan päivän ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti