Viikonloppuna olisi melkein voinut kuvitella elävänsä Strömsössä. Muusikko oli reissussa ja lapsi oli (ja on edelleen) nuhainen ja ihan käsittämättömän kiukkuinen. Entä äiti? Äiti oli vähän väsynyt.

Vaatteet puettiin huutaen, vaippa vaihdettiin huutaen ja nenää putsatessa vasta huudettiinkin. Päiväunet oli ihan pelleilyä, tunnin itkupotkuraivarien saldona oli n. 20 minuutin unet.

Sunnuntaina pidettiin pyyhekutsut, joille paristakymmenestä kutsutusta osallistui tasan yksi. Anoppi. Nyt on left over-pullaa aika monien päiväkahvien tarpeiksi.

Joten kun Janne Kataja sunnuntai-iltana kertoi, että Kertokaa se hänelle-kappaleen suomenkieliset sanat on poimittu rintamalta viimeiseksi jääneen kirjeen sisällöstä, niin itkuhan siinä tuli.

(Joo, olen itsekin vähän järkyttynyt siitä, että katsoin Suomen Talentia. Riittääkö puolustukseksi se, että sylissä oli lapsi, kädessä maitopullo ja kaukosäädin oli jossain kauempana?)