Tänään on ollut hyvä päivä. Aamu alkoi neuvolakäynnillä (5 kk, 7100 g, 65,5 cm) ja neuvolasta paineltiin suoraan kaupungille. Aurinko paistoi, kahvi oli hyvää ja lapsi yllätti (varmaan itsensäkin) nukkumalla sikeästi niin, että saatiin kahvitella, shoppailla ja käydä vielä kaupassakin ihan rauhassa. Ihmeellisintä oli kuitenkin ehkä se, että edes Muusikolla ei ollut kiire mihinkään.

Myöhemmin iltapäivällä käveltiin vielä katselemaan syöttötuolin värivaihtoehtoja ja syömään ulkona. Subway + puistonpenkki = ulkona, eikö? Lapsi nukkui kuin nukkuikin ja Muusikko jatkoi vaunujen työntelyä vielä lähes tunnin, käytin yksinäisen hetken tehokkaasti hyväksi keittämällä kahvit ja lukemalla vihdoinkin noin sata vuotta sitten aloitetun kirjan loppuun. Ehdinpä vielä pyöräyttää lapselle parit soseetkin.

Illalla mummi saapui lapsenvahdiksi ja pääsin (todella ansaitusti) spinniin. Soseet on nyt pakastimessa, vaippapyykki kuivumassa ja lapsi nukkumassa. Paula Koivuniemi aloitti naapurissa keikan suunnilleen samalla sekunnilla, kun uskalsin hiipiä pois makkarista. Ei tarvitse mennä edes parvekkeelle, kuuluu ihan (liian) hyvin sisälle asti. Mutta lapsi nukkuu silti, ainakin toistaiseksi.

Viime yönä herättiin vain kerran, ja sekin kerta oli vasta vähän ennen viittä. En pistäisi pahakseni, vaikka jäisi ihan tavaksi.