20120229

Itse tekemisen nimeen vannovana vuodatin melkein kyyneliä tilatessani kiitoskortteja ristiäisiin osallistuneille. Valmiina. "Normaalisti" kortit olisi tehty itse, samalla teemalla kuin kutsukortit aikanaan. Tällä hetkellä on kuitenkin pakko oikaista joissain asioissa. Tai pakko ja pakko. Esimerkiksi yöllä ehtisi askarrella, mutta ne muutamat tunnit, jotka saan nukkua, ovat ihan liian arvokkaita uhrattaviksi.

Myönnän ihan suoraan odottavani niitä hetkiä, kun saan tehtyä edes jotain silloinkin, kun neiti on hereillä. Siihen "johonkin" sisältyy niin siivous kuin ruoanlaittokin, askartelemisesta en edes uskalla haaveilla. Muusikko on paljon pois kotoa, joten arjen pyörittäminen on minun vastuullani, ihan niin kuin ennnenkin. Pyörittäminen vaatii vaan nykyään vähän enemmän taikatemppuja, kuin ennen...

Kortit on silti hienoja, vaikka joku muu ne tekikin. Onneksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti