Lienee jonkin asteinen saavutus, etten ole tässä kaupungissa asuessani matkustanut kertaakaan paikallisbussilla. Siis yli seitsemään vuoteen. Nyt on vanhan koiran opittava uusia temppuja ja matkustettava töihin bussilla. Eikä koira ole yhtään innoissaan.

Vietin aika monta tuntia selaamalla netistä paitsi bussiaikatauluja myös niiden hemmetin bussien reittejä. Latasin aika monta karttaa ja opin monta uutta kadunnimeä. Ja yhden uuden kaupunginosan. Etsinnän tuloksena selvisi, että voin matkustaa töihin jopa neljällä eri bussilla, tai niin ainakin luulisin. Vielä ei ole varmuutta siitä, mitä reittiä ne bussit palaavat takaisin, mutta ehkä sekin vielä selviää. Onneksi on vielä viikonloppu aikaa tutkia aikatauluja, etsiä pysäkkejä ja kerätä iso annos itseluottamusta.

Bussikortin hankkiminen oli kokemus sinänsä. Tiskin takana istui ystävällinen mutta niin tehokas täti, etten olisi ehtinyt kysyä mitään, vaikka olisin yrittänyt. Eikä se kortti olekaan mikään kortti, vaan säälittävän pieni läpyskä, jonka varmasti hukkaan tai vähintään unohdan ottaa mukaan! Voi apua.